Sattuvia sanontoja

Lasten vauvakirjoja päivittäessä naureskeltiin lasten sutkautuksille, joita olen niihin muistiin kirjoittanut. Esikoinen puhui jo pitkiä lauseita alle 2-vuotiaana ja hänen jutuilleen saikin usein nauraa. Tässä muutamia teillekin sunnuntai-illan iloksi..

Isi opetti tytölleen englantia:
Isi: Mitä tarkoittaa banana?
Tyttö: banaani
Isi: Entäs apple?
Tyttö: Tietokone

Myöhemmin vähän vanhempana tyttö selitti topakasti: "Pienenä mä luulin, että apple tarkottaa tietokone, mut nyt mä tiedän, et se on iPhone."

1-vuotiaana linnun sulan maassa nähtyään tyttö tokaisi: "ankka revenny."

Lapset rakensivat majaa olkkariin ja kantoivat valtavat määrät "rakennustarvikkeita" sohville. Kun kysyin, siivoatteko varmasti jäljet leikin jälkeen, sain vastauksen: "no se on vielä hieman epävarmaa, mutta tiedetään, että ainakin meidän pitäisi siivota."

"Onko parsa kirosana?"

6v: "Sano viiri, sun niskassa on hiiri"
4v: "Sano kesä, lintu teki pesä"
3v: "Sano ankka, sulla on hämähäkki"

"Mä laitan tän purkan roskiin, ku tää maistuu enää etanalle"

3v juttelee äidin masulle, jossa kasvaa vauva ja kertoo, että kuuli, kun vauva sanoi: "mä olen tyttö." Isi muistutti, ettei vauva osaa vielä puhua, johon 3v: "se sanoikin, äää äää, ää ole yttö."

Kerhosta tuli kotiin lappu, jossa kerrottiin, että kihomatoja on nyt liikkeellä ja kehotettiin tehostamaan käsien pesua. Illalla meille tuli vieraita, joille 3v selitti topakasti: "Jos ei pese käsiä, niin jalkojen välistä menee käärme peppuun."

Kuvia retkestä Ruissaloon

Jo joutui armas aika

Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon.

Pienet kesävarpaat potkivat vimmatusti.

Lapset keräsivät kesäisen kimpun.

Taikina- ja legoterapiaa

Lapset halusivat muovailla pikkueläimiä leikkeihinsä. Siispä päätettiin nyt sitten tekaista se taikataikina. Tällä netistä napatulla ohjeella tuli juuri sopiva taikina, ei liian tahmea, mutta ei halkeilevakaan.

3 dl jauhoja

1,5 dl suolaa

1,5 dl vettä

1 rkl ruokaöljyä

Taikataikinaa on ihana vaivata. Se tuntuu niin ihanalta käsissä. Lasten mentyä takaisin pihalle uusien pikkueläintensä kanssa, päätinkin hetken mielijohteesta tehdä pullataikinan. Suorastaan terapeuttista leipoa rauhassa. Ja onhan se syöminenkin mukavaa ;) Lapsetkin ilahtuivat, kun saivat ulos tuoreet pullat.

Toinen - ei niin mukavalta kuulostava juttu - yllättäen osoittautuikin ihan mukavaksi, nimittäin pikkulegopalikoiden järjestäminen. Lapset tykkää rakennella pikkulegoilla, mutta monesti tulee kiukku, kun jotakin osaa ei tahdo löytyä isosta laatikosta, jossa on kaikki palat sekaisin. Järjesteltiin punaiset ja mustat palat, renkaat, ukot ja kiiltävät legot omiin peltirasioihin. Urakka jatkukoon jonakin toisena päivänä. Ilma oli niin kaunis, että isin päästyä töistä lähdettiin läheiselle kentälle jalkapalloa pelaamaan. Kuntoa vaan pitäis saada nostettua, että pysyy noiden tenavien perässä. Hiki päässä sai juosta ;)

Maanantain juhlaa

Heräsin aurinkoiseen aamuun ja aurinkoiseen hymyyn jo kuudelta. Pikkuinen on ottanut nyt tavakseen herätä aamuisin kuuden aikaan, joskus aiemminkin. Aamupalan jälkeen taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja ilma viileni. Lapset eivät oikein keksineet tekemistä, pyörivät jaloissa, pelasivat sählyä keittiössä ja härnäsivät toisiaan. Vauvelin päiväunetkin vaunuissa jäivät tavallista lyhyemmiksi. Olin jo ehdottomassa taikataikinan tekoa, mutta kun yhteinen kauppaleikki vihdoin löytyi, päätin jättää taikinat toiseen päivään ja unohtaa sen tosiasian, että lukuisat kauppaleikkiin kannetut pienet tavarat jäävät luultavimmin minun siivottavakseni... Kauppaleikin aikana järjestelin isompien lasten vaatekaapit ja pikkumiehen vaatekaapista vein varastoon koon 50 ja 56 vaatteet. Haikein mielin huokailin. Jospa vielä joskus saan kaivaa ne esille.

Illalla alkoi pilvipeite rakoilla ja aurinko alkoi taas lämmittää.  Arkinen maanantai sai muuttua juhlalliseksi, kun pääsimme kerhon kevätjuhlaan. Suloiset pienet kerholaiset. Iltapalaksi nautimme maustamattomasta jogurtista, avokadosta, pähkinöistä, banaanista ja persikasta tehtyä pirtelöä ja ruisleipiä. Sittenkin ihan mukava maanantai.

Aamupala terassilla

Tänään nautimme sunnuntain kiireettömän aamiaisen terassilla auringonpaisteessa. Tervetuloa kesä!

Kesä tuli

Lapset hyppivät t-paidat päällä pihalla, keräävät kukkia ja huutelevat: "Tuu äkkii ulos. Tääl on ihan tukahduttavan kuuma!" Jospa se kesä nyt tulee. Säätiedotus ainakin näyttää lupaavalta. 

Mulla on tiedossa vapaa lauantai naisten kesken. Mukavaa odotella siis viikonloppua. 

GreenGatea kirppikseltä

Kirppiksiltä voi tehdä huippuja löytöjä edullisesti, joskus jopa GreenGatea. Nämä tosin löysi ystäväni, joka vinkkasi niistä minulle, josko haluaisin ne kotiuttaa. Arvatkaa halusinko? ;)

Vierivätkö vuodet liian nopeasti?

Katso lasta, silmiä ja pieniä käsiä.

Katso. Et saata olla kiittämättä.

Vierivätkö vuodet liian nopeasti?

Eräs minulle tuntematon nainen tuli kauppareissulla ihastelemaan turvakaukalossa tuhisevaa vauvaa. Hän kysyi, onko minulla myös vanhempi lapsi ja vastauksen kuultuaan hän päivitteli, miten minulla voi olla neljä lasta?! Samaa pysähdyn ihmettelemään välillä itsekin, vaikka mielestäni kuusihenkinen perhe ei ole vielä mikään suurperhe. Kuitenkin Suomessa keskimäärin taitaa perheessä olla kaksi lasta, joten toki meidän perheen voi joku suurperheeksikin luokitella. Suurperhe tai ei, niin monesti vauvaa sylissä pitäen, kiitollisuuden kyyneleet silmissä huokaisen, miten onnellinen olenkaan, että olen saanut tulla äidiksi neljä kertaa.

Kirjoitin tänään kuopuksemme vauvakirjaan ja samalla selailin muidenkin lastemme vauvakuvia. Pysähdyin miettimään, miten nopeasti aika kuluu. Siitä on vain hetki, kun tulin ensi kertaa äidiksi, kun tuntui, että olinkin yhtäkkiä olemassa jotakin toista varten, kun joku oli riippuvainen minusta ympärivuorokautisesti, kun joku oli valloittanut minut täysin jokaista jäsentäni myöten, kun sain opetella olemaan äiti.

Vuodet ovat vierineet ja nyt tuon esikoisen ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla lopuillaan. Haikeaa, miten nopeasti vuodet vierivät. Ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu. Ihanaa, miten kauniita muistoja onkaan vuosien varrella kertynyt.

Nyt tuo esikoinen nukkuu jo omassa huoneessaan ja kuopus vielä tiiviisti äidin kainalossa.

Lisää arjen ilahduttajia

Pieniin arjen piristyksiin ei todellakaan tarvita suuria juttuja. On mukavaa, kun kotona on pieniä itseä piristäviä juttuja, kuten...

suloinen tuttiketju

kaunis pellavainen kastemekko muistuttamassa ihanasta kastejuhlasta. Samassa kastemekossa on kastettu kaikki lapsemme ja minutkin sekä sisarukseni aikoinaan. Mekon helmaan on kirjailtu kastettujen nimet. Kuvassa pilkistävä korisänky on myös kiertänyt lapselta lapselle jo vuosikymmenien ajan. Tosin meidän kuopus ei ole siinä ainuttakaan yötä nukkunut, kun äidin kainalo taitaa tuntua turvallisemmalta.

isosiskon omatekemä söpö kastelahja pikkuveljelle. 

Keskellä pikkuveljen nimen alkukirjain.

Tämä nimipäivälahjaksi saatu kaunis keittiövaaka. Tämä löytyi Jyväskylän Pienestä kamarista. On muuten aivan todella suloinen pieni kauppa! Samaisesta kaupasta tarttui mukaan pari Belle&Boo:n aivan tosi ihastuttavia postikortteja. 

Ja viimeisimpänä ihmetyksenä minua piristää omatekemäni kori. En ole mikään käsityöihminen, joten en uskonut pystyväni tähän, mutta ystävän opastuksella jopa minä pystyin tähän :) Nyt siis valkoista kudetta hakemaan ja koreja virkkaamaan...

Tyynyt ja peitot

Kauniita peittoja ja tyynyjä ei voi koskaan olla liikaa. Minua ilahdutti suuresti "oma koti onnenpesä" -blogin arvonnassa voittamani söpö tilkkutyyny.

GreenGatea puhelimeen

Voiko olla suloisempaa puhelimen suojakuorta? ;) Tällaiset pienet asiat jaksavat ilahduttaa kotiäidin arkea.

Suojakuori tilattu Mallan Makeat -sisustuskaupasta.

Puput matkustaa...

Meillä on olohuoneessa juna. Puput matkustavat Jyväskylään :) Pari pupua tippui jo kyydistä...

Kastepäivänä

Vesi hopeamaljassa kimmeltää

ja vedessä Jumalan sana.

Ja nukkuvan pikkulapsen pää

on pitseissä punertavana.

Ja kynttilät liekein lepattavin

palavat. Ristinmerkin

teen lapsen rintaan ja kasvoihin

käsin hellin ja mielin herkin.

Veden puhdas kristallipisara

jää nukkuvan lapsen tukkaan

kuin suviaamuna ihana 

yön kastehelmi kukkaan.

Kun ristin lapsen, melkein näin

Jumalan ajatuksen.

Se lensi kyyhkynä alaspäin

ja pudotti siunauksen

ihan pienokaisen sydämeen.

Hän siirtyi kesken untaan

Jumalan pyhään perheeseen

ja taivaan valtakuntaan.

(Jaakko Haavio)

Ruokaa omasta pihasta

Salaatit, paprikat, korianterit ja basilikat kasvavat. Onpa hienoa, jos päästään kohta maistelemaan oman maan tuotoksia.

Halpa "asfaltti"

Tilasimme pihalle kasan soraa, lapioimme sitä kottikärryihin ja kärräsimme etu- ja takapihalle. Levityksen jälkeen tuli sopivasti kaatosade, jonka jälkeen soran sai hyvin tiivistettyä täryllä. Lopputuloksena tasainen ja kova, luonnollisen näköinen, asfalttia jäljittelevä piha.